Bio, GACP, GMP, Ecocert: mitä CBD-sertifikaatit todella takaavat?
|
|
Lukuaika 5 min
Korisi on tyhjä
Jatka ostoksia0 artikkeli
Vielä 59,00 € ja toimitus on ilmainen!
Jo ostettu: Rullapaperit + näytekappaleet
|
|
Lukuaika 5 min
SISÄLTÖ
Olet vasta astunut sisään CBD-myymälään, ja jo katsot tuotteiden logoja miettien, mitä ne oikeastaan takaavat. Bio, GACP, GMP ja Ecocert – nämä nimitykset voivat nopeasti aiheuttaa sekaannusta. Selvennän asiaa sinulle.
Euroopan unionissa luomutuotantoa säännellään asetuksella (EU) 2018/848. Tuottajien ja elinkeinonharjoittajien, jotka haluavat markkinoida tuotteitaan luomutuotteina, on oltava valtuutetun elimen tai viranomaisen tarkastamia ja sertifioimia.
Tuotanto-ohjeet koskevat erityisesti maatalouskäytäntöjä. Muuntogeenisten organismien käyttö on kielletty, ja synteettisten lannoitteiden, rikkakasvien torjunta-aineiden ja torjunta-aineiden käyttöä säännellään tiukasti; luonnonmukaisessa maataloudessa sallittujen aineiden luettelo on laadittu.
Tunnettua, lehtimäistä eurooppalaista logoa, jossa on kaksitoista tähteä, ei siis voida käyttää pelkästään siksi, että yritys pitää tuotettaan ”luonnollisena”. Se on varattu tuotteille, jotka on sertifioitu eurooppalaisten luomusääntöjen mukaisiksi. Järjestelmän piiriin kuuluvien jalostettujen elintarvikkeiden osalta vähintään 95 prosenttia maatalousperäisistä ainesosista on oltava luomua.
CBD-hamppukukan osalta on siis tarkasteltava, mikä tuote on todellisuudessa sertifioitu, kuka on myöntänyt sertifikaatin ja minkä standardin mukaisesti.
Mutta varo, älä mene lankaan! ”Ilman torjunta-aineita viljelty” ja ”sertifioitu luomutuote” eivät tarkoita aivan samaa asiaa. Ensimmäinen voi viitata ilmoitettuun viljelykäytäntöön; jälkimmäinen puolestaan vastaa valvottuja vaatimuksia.
Tämä on yleinen väärinkäsitys, johon törmään usein. Ecocert ei ole synonyymi sanalle ”luomu”. Se on sertifiointielin, joka toimii useiden eri standardien puitteissa.
Luomutuotteiden osalta Ecocert valvoo sovellettavien sääntöjen noudattamista ja voi myöntää vastaavan sertifikaatin. Organisaatio ilmoittaa suorittavansa tarkastuksia paikan päällä, täydentävänsä näitä tarkastuksia lisätarkastuksilla ja ottavansa näytteitä analysoitavaksi.
Logo voi olla täysin aito, vaikka se ei takaisikaan sitä, mitä kuvittelet.
Siirrytäänpä GACP:hen, eli Good Agricultural and Collection Practiceen, eli hyviin maatalous- ja keräyskäytäntöihin.
Euroopan lääkeviraston GACP-ohjeisto koskee kasviperäisiä raaka-aineita, jotka on tarkoitettu kasviperäisten lääkkeiden valmistukseen. Se määrittelee kasvien viljelyn, keräämisen, sadonkorjuun ja ensimmäisen käsittelyn.
Kyse on siis maatalouskäytännöistä ja jäljitettävyydestä (viljelypaikan valinta, siemenet tai kasviaineisto, tuotanto-olosuhteet, sadonkorjuu, kuivaus, varastointi ja kontaminaatioiden valvonta).
EMA:n julkaisemassa tarkistetussa versiossa otetaan huomioon myös kasvihuone- ja sisätilaviljely, ja siinä on erityissäännöksiä näitä tuotantotapoja varten.
GMP tarkoittaa Good Manufacturing Practice, eli hyviä valmistuskäytäntöjä.
Tässä vaiheessa siirrytään jälleen uudelle tasolle. Eurooppalaiset GMP-säännöt koskevat lääkkeiden valmistajia, ja niiden tarkoituksena on varmistaa , että lääkkeet valmistetaan yhdenmukaisesti niiden käyttötarkoituksen ja myyntiluvan vaatimusten mukaisesti.
Vaatimukset koskevat erityisesti valmistusprosesseja, laitteistoja, dokumentaatiota, laadunvalvontaa, poikkeamien hallintaa ja jäljitettävyyttä.
Näet siis eron GACP:hen verrattuna:
Molemmat voivat tulla kyseeseen saman kasviperäisen lääkkeen valmistusketjun eri vaiheissa.
”Luonnollinen”, ”puhdas”, ”vastuullinen maatalous”, ”ilman torjunta-aineita”, ”puhtaasti viljelty” tai ”laadunvalvottu” voivat olla markkinointikuvauksia. Ne eivät välttämättä tarkoita riippumatonta sertifiointia.
Sama pätee ilmaisuun kuten ”laboratoriolaatu” tai ”laboratoriossa testattu”. Analyysi on ehkä todellakin suoritettu, mutta se ei tarkoita, että tuotteella olisi täydellinen sertifiointi.
Analyysiraportilla ja sertifikaatilla ei muuten ole samaa tehtävää. Ensimmäisessä esitetään laboratorion tulokset tietyistä parametreista (kannabinoidit, torjunta-aineet, raskasmetallit, liuottimet, mikrobiologia) valitun testauskokonaisuuden mukaisesti. Jälkimmäinen perustuu viitekehykseen, jossa on tarkat vaatimukset sekä valvonta- tai sertifiointijärjestelmä.
Eikä myöskään sertifikaatti korvaa erän analyysejä. Tuotantokäytäntöjä tai CBD:n jäljitettävyyttä koskeva sertifiointi ei tarkoita, että jokainen pussi olisi analysoitu kaikkien mahdollisten epäpuhtauksien varalta.
Kun näet logon kukan, CBD-hamppuöljyn tai muun CBD-tuotteen päällä, suosittelen, että esität neljä hyvin yksinkertaista kysymystä.
Kuka myöntää sertifikaatin? Tunnistettavissa oleva riippumaton elin vai pelkästään tuotemerkki itse?
Mikä standardi? Eurooppalainen luomustandardi, COSMOS, GACP, GMP vai jokin muu yksityinen standardi?
Mikä tuote kuuluu kattavuuden piiriin? Kasvi, ainesosa, tehdas, valmistusprosessi vai lopputuote?
Mitä todisteita on olemassa? Sertifikaatti, sertifikaatin numero, tarkastuslaitos, soveltamisala ja voimassaoloaika?
Juuri tämän viimeisen osan avulla voidaan erottaa todellinen sertifiointi pelkästä etikettiin painetusta kauniista mainoslauseesta.